Fi: Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha hehkui syksyn väreissä.
En: The Kaisaniemi botanical garden glowed with the colors of autumn.

Fi: Lehdet olivat oransseja, keltaisia ja punaisia.
En: The leaves were orange, yellow, and red.

Fi: Tuuli keinutti puiden oksia ja lehtiä tippui maahan, kuin niitä olisi ohjannut näkymätön käsi.
En: The wind swayed the branches of the trees, and leaves fell to the ground as if guided by an invisible hand.

Fi: Aino istui puiston penkillä.
En: Aino sat on a park bench.

Fi: Hänen vierellään istui Eero, hänen poikansa.
En: Next to her sat Eero, her son.

Fi: Eero näytti mietteliäältä.
En: Eero looked thoughtful.

Fi: Hän oli muuttanut pois kaupungista ja tunsi syyllisyyttä, koska näki äitiään harvoin.
En: He had moved away from the city and felt guilty because he saw his mother rarely.

Fi: Sannan, Eeron tyttären, kirkas nauru kantautui heidän luokseen, kun tyttö juoksi polkuja pitkin.
En: Sanna's, Eero's daughter, bright laughter reached them as the girl ran along the paths.

Fi: "Katso, mummi!
En: "Look, grandma!

Fi: Puu on iso!"
En: The tree is big!"

Fi: Sanna huudahti ja osoitti paksua tammea.
En: Sanna exclaimed, pointing at a thick oak.

Fi: Hänen silmänsä loistivat uteliaisuutta.
En: Her eyes shone with curiosity.

Fi: "Kyllä, rakas.
En: "Yes, dear.

Fi: Se on kasvanut täällä kauan", Aino vastasi lämpimästi.
En: It has been growing here for a long time," Aino replied warmly.

Fi: Hän katsoi Eeroa, toivoen löytävänsä yhteyden, joka heidän välillään oli joskus ollut.
En: She looked at Eero, hoping to find the connection that had once been between them.

Fi: Aino päätti, että oli oikea hetki kertoa tarina.
En: Aino decided it was the right moment to tell a story.

Fi: "Muistatko, Eero, isäsi ja minä saimme ensimmäiset omat sadonkorjuujuhlamme tässä puistossa?"
En: "Do you remember, Eero, your father and I had our first harvest festival right here in this park?"

Fi: Aloitti Aino hellästi muistellen.
En: Aino began gently reminiscing.

Fi: Eero hengitti syvään ja nyökkäsi.
En: Eero took a deep breath and nodded.

Fi: Näiden muistojen kuuleminen teki hänet tunteelliseksi.
En: Hearing these memories made him emotional.

Fi: Hän muisti isänsä, joka oli nyt poissa.
En: He remembered his father, who was now gone.

Fi: "Sanotaan, että All Saints' Day on päivä, jolloin muistellaan menneitä."
En: "They say that All Saints' Day is a day to remember the past."

Fi: Aino katsoi Eeroa silmiin, yrittäen koskettaa hänen sydämensä syvyyksiä.
En: Aino looked into Eero's eyes, trying to touch the depths of his heart.

Fi: "Meidän pitää muistaa, mistä tulemme, jotta tiedämme, minne olemme menossa."
En: "We must remember where we come from so we know where we are going."

Fi: Sanna palasi heidän luokseen ja hymyili iloisesti.
En: Sanna returned to them and smiled happily.

Fi: Hän ei ymmärtänyt kaikkea, mutta lapsen viattomuudessa oli jotain rauhoittavaa.
En: She did not understand everything, but there was something soothing in a child's innocence.

Fi: Eero katseli tytärtään ja tajusi, että tämä paikka voisi olla heidän yhteinen perintönsä.
En: Eero looked at his daughter and realized that this place could be their shared heritage.

Fi: Aino jatkoi tarinaa, kertoen miten hän oli kävellyt tätä puutarhaa pitkin yhdessä Eeron isän kanssa vuosikymmeniä sitten.
En: Aino continued the story, telling how she had walked through this garden with Eero's father decades ago.

Fi: Hänen äänensä oli pehmeä ja lämmin, ja puiden lehtien kahina toi menneisyyden eläviksi.
En: Her voice was soft and warm, and the rustling of the leaves made the past come alive.

Fi: Kun tarina tuli loppuunsa, kyyneleet kimmelsivät Eeron silmissä.
En: When the story came to an end, tears glistened in Eero's eyes.

Fi: Hän puristi äitinsä kättä, ymmärtäen vihdoin, miten tärkeitä nämä hetket olivat.
En: He squeezed his mother's hand, finally understanding how important these moments were.

Fi: "Eikö olisikin mukavaa, jos tulisimme tänne joka vuosi, Sanna?"
En: "Wouldn't it be nice if we came here every year, Sanna?"

Fi: Eero kysyi hiljaa.
En: Eero asked quietly.

Fi: Sanna nyökkäsi innokkaasti.
En: Sanna nodded eagerly.

Fi: "Joka vuosi, isä!"
En: "Every year, dad!"

Fi: Eero kääntyi äitinsä puoleen ja hymyili.
En: Eero turned to his mother and smiled.

Fi: "Tehdään tästä perinne, äiti.
En: "Let's make this a tradition, mom.

Fi: Tehdään tästä meidän juttumme."
En: Let's make this our thing."

Fi: Ainon sydän täyttyi ilosta.
En: Aino's heart filled with joy.

Fi: Heistä tulisi jälleen perhe, ainakin näissä puutarhan kauniissa maisemissa.
En: They would become a family again, at least in these beautiful garden landscapes.

Fi: Eero oli päättänyt, että fyysinen etäisyys ei saisi enää erottaa heitä emotionaalisesti.
En: Eero had decided that physical distance should no longer separate them emotionally.

Fi: He kulkisivat yhdessä eteenpäin, sukuhistorian varjossa ja tulevaisuuteen katsoen.
En: They would move forward together, in the shadow of family history and looking toward the future.

Fi: Syksyinen tuuli jatkoi lehtien tanssittamista heidän ympärillään, ja he tiesivät aloittaneensa uuden luvun.
En: The autumn wind continued to dance with the leaves around them, and they knew they had begun a new chapter.