Fi: Kesän illat Pohjanmaalla olivat pitkiä ja valoisia.
En: The summer evenings in Ostrobothnia were long and bright.

Fi: Tähdet eivät näkyneet, mutta maisema oli kaunis.
En: The stars were not visible, but the landscape was beautiful.

Fi: Eino vanhan punamullan värisen talonsa verannalla katseli kaukaisuuteen.
En: Eino sat on the porch of his old red ochre-colored house, gazing into the distance.

Fi: Hänen katseensa seurasi metsän reunoja, jossa auringon lasku viipyi vielä hetken ajan.
En: His eyes followed the edges of the forest, where the sunset lingered for just a moment longer.

Fi: Eino tunsi itsensä vanhaksi, mutta sydämessään hän kantoi yhä pojan ihmetystä maailmasta.
En: Eino felt old, but in his heart, he still carried a boy's wonder for the world.

Fi: “Maija!” hän huudahti, kun nuori tyttö ilmestyi pihalle.
En: “Maija!” he called out as a young girl appeared in the yard.

Fi: Maija oli hänen pojanpoikansa, ja he olivat yhdessä lähteneet pienelle matkalle sukumökille.
En: Maija was his granddaughter, and together they had set off on a small trip to the family cottage.

Fi: “Tule, haluan näyttää sinulle jotain erityistä.”
En: “Come, I want to show you something special.”

Fi: “Kesällähän revontulet eivät näy, ukki,” Maija vastasi epäillen.
En: “But the northern lights don’t appear in the summer, Grandpa,” Maija replied skeptically.

Fi: Hänen äänensä oli kirkas ja nuoruuden energia täynnä.
En: Her voice was clear and full of youthful energy.

Fi: "Emme varmasti näe niitä nyt."
En: "We surely won’t see them now."

Fi: “Ehkä emme näe”, Eino myönsi, mutta hänen silmänsä säteilivät toivoa.
En: “Maybe we won’t see them,” Eino admitted, but his eyes sparkled with hope.

Fi: “Mutta joskus luonnossa voi tapahtua ihmeitä.
En: “But sometimes, miracles can happen in nature.

Fi: Tekee hyvää kuitenkin nauttia matkasta.”
En: It's still good to enjoy the journey.”

Fi: He lähtivät autolla kohti Lappia, kuntiemme läpi, joiden nimiä Maija kirjoitti ylös muistikirjaansa.
En: They set off in a car heading towards Lapland, passing through towns whose names Maija wrote down in her notebook.

Fi: Vihreät pellot ja tiheät metsät ohitusivat ohi, ja Eino kertoi tarinoita tähdistä sekä siitä, miten hän opetti niitä oppilailleen aikoinaan.
En: Green fields and dense forests whizzed by, and Eino shared stories about the stars and how he used to teach them to his students.

Fi: Maija kuunteli hiljaa, oppien uusia asioita.
En: Maija listened quietly, learning new things.

Fi: He saapuivat mökille, josta avautui näkymä suurelle järvelle.
En: They arrived at the cottage, which overlooked a large lake.

Fi: Järven pinta kimalteli auringon viime säteissä.
En: The lake's surface shimmered in the last rays of the sun.

Fi: He kävelivät yhdessä rannalla, ja Eino jakoi lisää tarinoitaan maailmankaikkeuden ihmeistä.
En: They walked together on the shore, and Eino shared more stories about the wonders of the universe.

Fi: Hän tunsi, kuinka puheelma alkoi sulattaa jäätyneitä esteitä heidän välillään.
En: He felt how the conversation began to melt the icy barriers between them.

Fi: Yö laskeutui hiljalleen.
En: Night fell slowly.

Fi: Vaikka yö oli lyhyt, se oli viileä.
En: Although the night was short, it was cool.

Fi: Eino ja Maija kietoivat ylleen viltit ja istuivat ulkona laiturilla.
En: Eino and Maija wrapped themselves in blankets and sat outside on the dock.

Fi: He keskustelivat elämästä ja unelmista - Maija kertoi odottavansa jännityksellä alkavaa yliopistovuottaan.
En: They talked about life and dreams—Maija shared her excitement about her upcoming university year.

Fi: Juuri kun he aikoivat vetäytyä takaisin mökin lämpöön, Eino huomasi taivaalla jotakin liikettä.
En: Just as they were about to retreat back into the warmth of the cottage, Eino noticed something moving in the sky.

Fi: “Katso! Katso tuonne!” Eino huudahti osoittaen taivaalle.
En: “Look! Look over there!” Eino exclaimed, pointing to the sky.

Fi: Siellä, aivan horisontin rajalla, loimusivat revontulet.
En: There, right at the edge of the horizon, were the northern lights.

Fi: Ne olivat hennot, päättelemättömät kaarteet, mutta siellä ne olivat.
En: They were faint, indefinite arcs, but there they were.

Fi: Maija haukkoi henkeään, jossa syttyi kipinä uudesta ihmeellisestä maailmasta.
En: Maija gasped, sparking a sense of wonder for a new, extraordinary world.

Fi: Eino tunsi iloa ja surua yhtä aikaa.
En: Eino felt joy and sorrow simultaneously.

Fi: Hänen pieni tyttärentyttärensä oli kasvamassa aikuiseksi.
En: His little granddaughter was growing up.

Fi: Mutta nyt hän seisoi vierellä katsomassa samaa ihmettä, jonka hän halusi jakaa hänen kanssaan.
En: But now she stood beside him, watching the same miracle he wanted to share with her.

Fi: Tämä oli heidän yhteinen hetki.
En: This was their shared moment.

Fi: He palasivat mökin lämpöön, mutta muisto pohjoisen elävästä yöstä pysyi heidän kanssaan.
En: They returned to the warmth of the cottage, but the memory of the living northern night stayed with them.

Fi: Eino tunsi täyttymyksen sydämessään.
En: Eino felt fulfillment in his heart.

Fi: Hän oli saanut jakaa ihmeen Maijan kanssa, ja samalla hän oli oppinut hyväksymään ajan kulun.
En: He had shared a miracle with Maija, and at the same time, he had learned to accept the passage of time.

Fi: Maija puolestaan oli oppinut näkemään maailman isoisänsä silmin ja arvostamaan luonnonihmeitä.
En: Maija, in turn, had learned to see the world through her grandfather's eyes and appreciate the wonders of nature.

Fi: Heidän matkansa oli päättynyt, mutta sen jättämä muisto kestäisi iäti.
En: Their journey had ended, but the memory it left would last forever.